Aloitan tämän sepustukseni vain ja ainoastaan terapia mielessä. Itselleni. Josko vaikka joskus minua vainoavat painajaset loppuvat ja minustakin tulee eheä, kaunis ihminen. (Juuh, ja lehmätkin lentävät. Joulupukki on olemassa. Toki.)
En tiedä vielä, tulenko koskaan tästä blogista tekemään sen kummempaa, tulenko oikeasti kirjoittamaan kaiken, mikä mieltäni niin suuresti vaivaa, mutta senhän aika sitten näyttää.
No oli miten oli, tarkoitus on, että jospa jos kaiken pahan kirjoittaa, sillä on sama vaikutus kuin oksentamisella; paha olokin monesti helpottaa, kun saa sisuksistaan kaiken pilaantuneen pois.
Tähän minä siis luotan ja uskon. Oksentamiseen. Oletko valmis, sillä nyt lähtee.
Kiitos kauniista sanoistasi, olen jo aikaisemminkin sanonut että kaikkien lukijoiden kommentit ovat kuin "balsamia haavoilleni", kun vihdoinkin joku kuuntelee, joku myötäelää kanssani. Ja olen siitä kiitollinen. Kiitos.
Hyvää syksynjatkoa! Viki