..ei kestä tätä, olen aivan rikki.

Voi minua onneton mitä menin tekemään aloittamalla tämän blogin!! Olin niin varma, että olen jo vahva ja päässyt näistä asioita yli. 

En osaa ajatella enää muuta kuin tapahtuneita asioita. Kotona en puhu  mitään, työmatkoista en muista paljoakaan, kun mieli kieppuu vain omissa maailmoissaan.

Olen koonnut asioita paperille, jotta saan niihin jotain kronologista järjestystä ja jotta voin niitä muokkailla tänne niin, että niissä on jotain tolkkua. Siitä lähtien olen potenut kamalia päänsärkyjä, nähnyt painajaisia ja saanut itkukohtauksia. Vasta eilen aamuna kun ajelin töihin, piti parkkeerata auto tien laitaan ja itkeä. Itkeä katkerasti, kysyä, että miksi tämä kaikki tapahtui minulle, mitä minä olin sellaista tehnyt, että minä ansaitsin kaiken tämän?  

Voi vittu miten idiootti minä olin, kun aloin jauhamaan näistä. Ketä edes kiinnostaa.

Miksi en voinut vaan olla hiljaa, kuten tähänkin asti??