Ne on taas tapelleet koko yön, kuulen peittoni alle niiden huudot, lyönnit, huonekalujen kaatumiset. Luojan kiiitos minun ei tarvitse olla yksin tänä yönä, sillä veljeni on tullut väliaikaisesti kotiin, ihanaa.

Yö etenee täsmälleen käsikirjoituksen mukaan, niin kuin aina ennenkin. Ensin he tappelevat keskenään ja jossain vaiheessa yötä, minut tullaan hakemaan mukaan hippaloihin. Mutta tänä yönä minä en ole yksin.

Martti raahaa meidät molemmat makuuhuoneeseensa, jossa äitini makaa sängyssä alasti, verisenä, uikuttavana myttynä. Sängyn viereen on asetettu kaksi tuolia ja meidät komennetaan istumaan niihin. Martti hyppää äitini velton vartalon päälle ja alkaa huutamaan, että todellako sinä tahdot, että lapsesi näkee, millainen huora niiden äiti on. Äiti ei vastaa mitään, makaa vain paikoillaan. Martti kääntää hänet mahalleen makaamaan, hyppää päälle hajareisin istumaan. Ottaa hänen käsivarrestaan kiinni ja alkaa vääntämään sitä. Vähä vähältä enemmän ja enemmän, huutaen samalla, että moniko mies sitä on nussinut? 

Tunnen pahan olon nousevat jostain mahasta kun katson. Veljeni ei ole nähnyt näitä näytelmiä ja hänen suunsa retkottaa järkytyksestä auki ja hän itkee. 
Siinä me, veli ja sisko istumme vierekkäin katsomassa, kun joku kääntää äitimme kättä ympäri, äiti huutaa jumalattomasta tuskasta kuin kidutettu eläin. Lopulta käsi kääntyy nurin niskoin, kuuluu vain iljettävä rutina ja tulee hiljaisuus. Armelias tajuttomuus on nielaissut äitini. 

Martti naurahtaa mielipuolisena, kuin urotyön tehneenä, kääntää äitini selälleen, juuri paikoiltaan riistetty käsi rotkottaessa irvokkaana nurin niskoin. Riisuu housut jaloistaan ja raiskaa hänet nautinnosta uikuttaen. Ja koko ajan tyydyttäessään itseään, hän katsoo meitä, varmistaa, että mitään ei jää meiltä näkemättä.  

Me pääsimme takaisin nukkumaan. 

Anteeksi, mutta nyt minun on mentävä oksentamaan.