Olen viime aikoina ollut todella tuottelias. Minulla on kymmeniä ja kymmeniä arkkeja valmiiksi kirjoitettuna: odottamassa sitä aikaa, että siirrän ne tänne.

Aikajärjestys on menettänyt jo aikaa sitten merkityksensä. Enkä minä niitä edes pysty mihinkään järjestykseen laittamaankaan. Kun minä en muista.
Mutta minä muistan tapahtumia yllättävänkin paljon. Kun kirjoittamisen pakottava tarve tulee, sanat valuvat paperille kuin itsestään; olen kuin transsissa ja kirjoitan niin kauan, kunnes kättä alkaa särkeä.

Mutta mihin minä en meinaa millään tottua, on nämä fyysiset  oireet. Heti kirjoittamisen jälkeen on hyvä olla, kovin kevyt ja rauhallinen mieli. Mutta viimeistään seuraavana aamuna, minut valtaa  hirmuinen päänsärky, oksettaa (ja monesti olen oksentanutkin), kädet vapisevat, on todella paha olla. En pysty syömään, itkettää.

Pitikö sen mennä näin? Eikö näiden asioiden purkaminen pitänyt saada minulle hyvän olon? Ja tärkeintä, loppuuko tämä fyysinen oireilu koskaan?

Sillä minä todella haluan näistä eroon. Haluan sieluuni suuren laastarin. Sellaisen, joka pitää minut ehjänä lopun ikääni.

Voiko teistä kukaan luvata, että nämä oireet varmasti loppuvat joskus?

Valehdelkaa edes, jos ei muuta.