Tässä etsiessäni erästä toista asiaa, löysin yllättäin tämän:
Jokainenhan meistä varmasti omistaa tämän kirjan, tarkoituksena siis kerätä kaikenmaailman muistoja ihanasta lapsuusajasta.
Kun kirjan liki tyhjiä sivuja selailin, silmiini osui tämä:
Sivu, jolle piirretään pieni jalanjälki, pieni kämmenen kuva ja ensimmäinen hiuskiehkura.
Muistaakseni Pirjo tykkäsi aina kirjaan taiteilla ja siltä se näyttääkin. :=)
Ei ollut piirretty minun pientä jalanjälkea, eikä kämmentäkää,
mutta hiuskiehkura löytyi:
Punaisessa lapussa lukee:
"Kirjoitt Viki
Martti on repinyt äitiltä nämä hiukset -81"
Pysähdyin täysin kun löysin kirjan ja siinä olevat päästä revityt hiukset.
Kuinka osuvasti, tähän liene kiteytyy aika hyvin koko lapsuuteni.
(Kuvia muokattu yksityisyyden suojaamiseksi)
Itken.
Ihan kuin jälleen kerran minä vasta nyt ymmärtäisin kaiken tapahtuneen.
Btw, ei meillä jokaisella ole tuota kirjaa. Ei minulle hankittu eikä juuri ole valokuviakaan lapsuudestani. Joskus toivoisin, että olisi. En tiedä. Kai se olisi mukamas jonkinlaisen tykkäämisen ja välittämisen merkki?
Tuo kirja kyllä kiteyttää kaiken.
En osaa kuvailla mitä tunnen puolestasi..
Voimia Viki.
..Ja sie tulit mieleen..
:/
Andre; Biisivalinta oli loistava, pidän itsekin tuosta. Minulle vain tulee siitä aina mieleen äitini, mutta yhtäkaikki hyvä laulu.
Sain kutsun terapiaan, tai siihen ensimmäiseen arviointikäyntiin, se on tammikuun 14. päivä. Hui, aika pitkä aika, pysynköhän minä läjässä sinne asti?