Minä olen niin väsynyt. Viime päiviin kuuluu vaikka mitä, huh huh.
No niin, tänään tapahtuneena on, että pankin kanssa sovin asioita ja laina on puhuttu, takaajien allekirjoituksia vaille valmis. Tuon pienen pesämunan turvin aloitan uuden elämäni. Myös lehteen on laitettu ilmoitus että taloa haetaan.
Muuten tässä tapahtui lauantaina niin, että mieheni oli kyttäämässä minua työpaikallani. Sain hirveän paniikin mutta siitä selvittiin kyllä. Lupasin tavata hänet sunnuntaina ja niin me tapasimmekin yleisellä paikalla. Saimme ainakin väliaikaisesti jonkinlaisen tulpan auki ja juuri nyt näyttäisi että ehkä sitten voisimme erota jonkinlaisessa sovussa. Ainakin sain hänet käsittämään sen, että tämä on lopullista.
Maanantaina kävin hakemassa vaatteitani, joten ainakin on vaihtovaatteet nyt. Viikko jo elettiin elämä selkäreppuun survottuna. Oma puhelinlinja avattu, pankkitili avattu. Hyvä minä, ahkera tyttö.
Henkisesti ei olekaan ihan niin rapsakasti, sillä olen aivan takki tyhjä. Olen niin väsynyt, että harkitsen vakaasti jo sairasloman hakemista, mutta yritän jaksaa vielä hetken. Säästän sairasloman mahdollisuuden äärimmäiseen hätään.
Mutta kaikki kyllä helpottaa, kun vain saisin sen oman kodin minne mennä. Siitä eteenpäin minä kyllä varmasti jaksan.
Älä vedä itseäsi liian piippuun, mutta toisaalta työsi on varmasti nyt yksi niitä asioista jotka pitävät sinut kasassa. Kun töissä on vain pakko jaksaa ja mennä ja tehdä, eikä voi näyttää sitä kaikkea mitä pään sisällä liikkuu. Eikä kenties ehdikään niin paljon miettiäkään. Ja työkaverisi ovat sinulle hyvä apu siinä että pääset aina hetkeksi "muuhun maailmaan". MInulla ainakin kun oli vaikeuksia koin että vaikken olisi jaksanutkaan mennä töihin niin siinä oli se hyvä puoli että töissä hetkeksi aina unohti omat murheet. Tosin en ole kokenut mitään sinuun verrattuna, mutta kuitenkin.
Eikä se sairasloma ihan huono ajatus ole, siinä vaiheessa kun ei vaan enää jaksa. Puolensa on töihin raahautumisessakin, puolensa lomalla olossa.
Muista edelleen, että Sinä olet oman elämäsi päähenkilö! Tärkein!
Tässä meni aika pitkään melko lujaa, enkä ole päässyt kirjoittamaan kuulumisiani. Tai lukemaan sinun! Paljon on ehtinyt tapahtua! Olet edennyt jättiläismäisin harppauksin, hienoa Viki! ^____^
Kirjoittelen tuossa ajan kanssa kuulumisiani.
Mutta elossa ollaan.
-Andre