Ihan ensimmäiseksi varmaan huomannette, että otin blogini salasanan takaa pois, koska en usko enää olevan mieheni puolelta mitään uhkaa.

Toiseksi pyydän anteeksi laiskaa päivättämistä blogini suhteen, elän vain ihan kummallista aikaa; viinaa, baareja, työtä hullun lailla, valvomista, väsymystä, itkua, raivoa. Surua menetetyistä unelmista ja haaveista, iloa uudesta tulevasta elämästä, pelkoa kaikesta.
Lisäksi aiemmin kertomani mies jäi jotenkin kummasti elämääni, olemme kertomastani ensimmäisestä yöstä lähtien olleet tiiviisti yhdessä; en oikein tiedä, onko se viisasta mutta menkööt tätä niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Mutta en minä ole unohtanut kirjoittamista, tällä hetkellä vain tuntuu hyvältä mennä ja tulla aivan päättömästi. Rauhoitutaan sitten kun sen aika on.

Elämä tuntuu juuri nyt toisinaan hyvältä, toisinaan helvetin pahalta. Mutta kuulunee kaikki asiaan.