Päivitän taas hieman kuulumisiani, kun en ole sitä tehnyt pitkään aikaan.

Terapiassa menee hyvin, vaikka välillä onkin rankkaa. Yhdenkin "tarinani" jälkeen terapeutti sanoi minulle että "tuo on kidutusta. Natsit käyttivät samaa metodia kiduttaessaan juutalaisia." 
Näiden tajuaminen meinaa välillä salvata hengityksen. Alkaa pikkuhiljaa tajuamaan oikeasti, mitä on tapahtunut. Ja toisaalta, tapahtuneiden asioiden tajuaminen auttaa ymmärtämään minua itseäni myös. Ja oli miten oli, niin hyvää tekee. Niin sielulle ja ruumiille.

Löysin itselleni ihanan kodin, pienen talon maalta jossa on 3 huonetta ja tupa. Siihen pääsen muuttamaan toukokuun puolessa välissä tai viimeistään kuun lopussa. Vihdoinkin siltä osin alkaa elämä järjestyä.
Myös kesälomaa odotan kuin lehmä kevättä -tiedossa olisi autuas 10 viikon loma.- Ja aion nauttia joka hetkestä täysin siemauksin.

Ex-mies on täysin poistunut elämästäni, menneillään on omaisuuden ositus ja sen jälkeen en hänestä varmaankaan enää mitään kuule. Tälläkin saralla siis asiat on kunnossa.

Oma rakkauselämäni menee kuten tähänkin asti -mies on edelleen mukana kuvioissa-. Ollaan ja elellään, välillä sotaisasti tapellen, mutta toisistamme välittäen. Tästä kuviosta en jaksa ottaa paljoakaan stressiä, sillä asiat menevät niinkuin menevät. Ei kannata etukäteen murehtia.

Joten vaikka välillä tekeekin niin kipeää että ei mitään rajaa, niin tunnen kuitenkin eläväni elämäni yhtä parasta ajanjaksoa. Kaikkien suruineen ja iloineen.

Kesä tulee. Toivottavasti meidän kaikkien sydämmeen myös.