-Kyllä mulla kerran oli sydän, mutta se jääty sun käsiis-
(Niskavuoren Heta)

Onko oikein vihata äitiään? Onko oikein tuntea halveksuntaa ihmistä kohtaan, joka on antanut sinulle elämän?

Kuten jo aikaisemmin kerroin, niin äitini on alkoholisti. Olen monesti yrittänyt irrottautua hänen otteestaan, huomatakseni vain, että hän on taas elämässäni.

Muutin vuosia sitten satojen kilometrien päähän hänestä. Eikä se ollut edes ensimmäinen kerta. Ja yhtenä kauniina päivänä tajusin, että hän oli jälleen tullut perässä ja ostanut talon, minun taloni vierestä. Niinpä me sitten elämme tänäänkin elämäämme, rinnakkain.

Äitini lempisanontoja on, että Viki on maailman vittumaisin ihminen. Tätä viisautta hän jakelee kaikille, jotka vain malttavat kuunnella.
Onkohan hän koskaan pysähtynyt miettimään, miksi minä olen maailman vittumaisin ihminen? Minähän olen hänen "rakkauden" tuotos, minä olen juuri sitä, miksi hän on minut tehnyt.

Elän todella rankkoja aikoja juuri nyt, lapsuuden aiheuttama pahan olon purkaminen tekee minut niin haavoittuvaiseksi ja itseeni käpertyneeksi, että minulla ei juuri nyt olisi energiaa mihinkään muuhun. Haluaisin kerrankin elämässäni elää tämän hetken vain itselleni, jotta joku päivä olisin edes vähän ehjä. Kuitenkin, tässä pari päivää sitten (taas jälleen kerran) kun tulin pitkän päivän jälkeen kotiin, äitini makasi minun pihamaalla sammuneena, auton ovet retkottivat selällään ja radio huusi täysillä. Menin ja herättelin hänet siitä ja taas se alkoi: Kun minä en välitä hänestä, kun minä en ymmärrä. Lävitseni löi niin jumalaton viha, oli onni, että lähelläni ei ollut mitään, millä olisin voinut hänet hengiltä ottaa. Kuitenkin, nostin hänet maasta ja hoidin lääkäriin hakemaan sairaslomaa, sillä hänen olisi pitänyt olla töissä.

Inhottaa, että minä leikin niin hyvää ihmistä. Kun en kumminkaan ole. Miksihän minä en vain jättänyt häntä siihen maahan makaamaan: selvittäköön itse sotkunsa?
Sairasloma järjestyi kahdeksi viikoksi, eilen alkoi tulla uutta pommitusta puhelimitse: Minä tapan itseni, minulla on niin paha olla. Miksi minä en auta.

Voi äiti rakas, kun kerrankin toteuttaisit uhkauksesi.

Ja minäkin pääsisin vihdoinkin vapaaksi.