Minullahan on vakavia muistikatkoksia lapsuudestani. Muistan jotain, sieltä ja täältä, enkä kuitenkaan mitään. Uskon siihen, että oma muistini suojelee minua kaikkein pahimmalta, mutta totuudessa pysyäkseni, jos muistini on "unohtanut" ne pahimmat, niin huh huh. Niin kamalia on nekin asiat, mitä muistan. 

Olen joskus miettinyt sitä, että mitä jos joku päivä muistini palautuu? Onko mieleni sopukoissa jotain sellaista, joka luhistuttaa minut sen viimeisen kerran, työntää laidan yli eikä paluuta ole? Näen painajaisia usein, mitä jos painajaiseni kertovat juuri niitä tarinoita, mitkä ovat pyyhkiytyneet mielestäni?

Pidetään vaan peukkuja ja toivotaan, että asiantila pysyy nykyisen kaltaisena. En tarvitse yhtään enempää luurankoja kummittelmaan, kuin mitä niitä jo on.