Enhän minä halunnut että äitini tapetaan, joten piipitin jotain että ei täällä ketään ole käynyt. Seuraavassa hetkessä Martti tarttuu käsivarteeni raahaten minut olohuoneeseen. 

- Kävikö täällä ketään?
- Ei täällä ketään. 
- Nyt sinä huora kerrot kuka täällä kävi tai mä tapan sut. 

En minä kertonut. Äiti huutaa vieressä koko ajan, että hän ei ole koskaan rakastanut ketään muuta kuin Marttia, Martti repii minua tukasta pitkin olohuoneen lattia, läimäyttelee ja potkii ympäri vartaloa, tarttuu välistä kurkusta kiinni ja heittää seinään. Kipu lamaannuttaa hengityksen, mutta toipumiseen ei ole aikaa, kun uusi sarja on jo tulossa. Yht'äkkiä hän ottaa kurkusta kiinni, raahaa minut äitini jalkojen juureen, nostaa nyrkin ilmaan ja sanoo, että jumalauta huora nyt sinä kerrot kuka täällä on käynyt tai tämän äpärän naama muotoillaan sellaiseen kuntoon, että edes sen mummo ei enää sitä tunne. 
Minä katson nyrkkiä ja odotan milloin se osuu. Nyrkki heiluu kasvojeni yläpuolella uhkaavasti ja minä odotan. Pelkään niin paljon sitä hetkeä, kun se osuu ja kipu lamaannuttaa kaiken, että pissaan alleni. Pelkään ja odotan. Välillä minua taas heitellään ja sitten takaisin kuristusotteeseen odottamaan nyrkin heilahdusta. Rukoilen ja anelen mielessäni, että äiti pelasta minut, äiti tule auttamaan, minuun sattuu.- Vaan äiti ei ehdi, äidillä on kiire pelastaa oma nahkansa.-
Jossain vaiheessa Martti päättää, että ei lyökään ja paiskaa minut lattialle. Jatkaa äitini hakkaamista  mutta ei päästä minua pois vaan pakottaa istumaan paikoillaan, hiljaa, liikahtamatta ja minun pitää koko ajan katsoa "kuinka huoralle opetetaan tapoja". Iskuja, potkuja, huutoa, minä istun kivettyneenä paikallani alleni kusseena ja pelkään. Pelkään koko pienen ihmisen sielullani ja toivon, että kaikki vain loppuisi. Tai edes vaikka kuolisin, kunhan tämä kaikki loppuisi. 

Lopulta monta tuntia kestänyt kuulustelu teki äidilleni sen, että hän väsyi tai vain meni tajuttomaksi. Tuli aivan hiljaista. Martti passitti minut suihkuun, koska säälittävä äpäräpaska haisi kuselle. Samalla hän käski pistämään saunan lämpiämään ja minä jo ajattelin, että ihanaa, nyt minä pääsen nukkumaan. Tulin suihkusta, laitoin puhtaan yöpaidan päälleni ja ajattelin jo kömpiä sänkyyni, kun varjo tavoittaa oviaukon sanoen: ehei, tämä ei ole vielä ohi, mene heti istumaan saunaan. 

Kummastelleen astelen saunan lauteelle, siellä alkoi olla jo aika kuuma, mutta en ottanut vaatteitani poiskaan, sillä pahat aavistukset valtasivat mieleni. Perässä tuli Martti, joka raahasi puoliksi tokkuroissaan olevaa äitini mukanaan. Hullun katse silmissä Mara ilmoittaa, että tytöt, nyt saattaa tulla vähän kuumat paikat. Niinpä minä kysyn vielä viimeisen kerran, montako miestä täällä kävi sillä aikaa, kun minä olin poissa? 

Molemmat alamme vakuuttamaan, että ei ole ketään käynyt, jolloin Martti otti äitini kädestä kiinni ja työnsi sen kiukaaseen. Tiedättekö miltä palava ihmisen liha haisee?  Minä tiedän. Kun äitini huusi tuskissaan, näin Martin silmistä, miten hän nautti siitä, että hänen pikku esityksellään on yleisöä. Hän nauroi mielipuolisesti, matkien välillä äitini tuskanhuutoja.  Ja minä pelkäsin ja katsoin, katsoin, katsoin...

Tässä vaiheessa armollinen mieleni sulkee minulta ovet ja minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa, että miten ja missä vaiheessa yö loppui. Mutta palaneen lihan hajun, sen minä muistan lopun ikääni. 

Äitini vietiin seuraavana aamuna sairaalaan hoitamaan vammojaan. Häntä hyviteltiin ja hoivattiin. Mamma istui sängyssä nauttien kaikesta huomiosta, ruusuja ja suklaata. Kahvit sänkyyn. Halauksia ja vakuutteluita siitä, että tämä oli viimeinen kerta, että kaikki muuttuisi paremmaksi. Anteeksipyyntöjä. Täydellinen huomio.
Hänen päivänsä prinsessana.  

Minut laitettiin siivoamaan .