Siitä hetkestä, kun aloin kirjoittelemaan tätä blogia, minua on vaivannut päänsärky. Siis todella jumalaton sellainen. Kuvitelkaa, pelkkä ajatteleminen aiheuttaa tämmöistä, mitähän tapahtuu, kun niitä alan todella suoltamaan paperille. Multa menee varmaan henki.

Hääjuhlien jälkeinen aika on sumuista, hämärästi muistan kovaäänisiä riitoja, rajuja ryyppäämisiä, lyöntejä, solvaamisia. Erään tapauksen muistan erityisesti, huvittuneena:

Martilla ja äidilläni oli jälleen mehevä riita menossa ja Martti sulki itsensä vessaan. Äiti rääkyi kuin heikkopäinen oven rivassa roikkuen: -Martti perkele! Me kustaan ton pennun kanssa housuun, jos et nyt heti sisään päästä.
Eipä Martti päästänyt. Siinähän ei sitten muu auttanut, kun että istuimme äitimme kanssa vierekkäin keittiön tiskipöydällä housut kintuissa perseittemme alla tiskialtaat tehden tarpeemme.  Siinäpä vasta äiti ja tytär.

Eräs toinenkin muisto minulla on ja että se ottaa ohimoon vieläkin.
Oli jälleen yksi "ihana" viikonloppu ja mutsi ja Martti perinteisesti olivat viinasta aivan päät sekaisin. Molemmat retkottivat sammuneena, Martti olohuoneessa, mutsi makuuhuoneessa. En edes muista, miksi Marttia menin katsomaan, mutta jonkin ihmeen syyn takia siis yritin saada hänet hereille. "Mara" oli ihan kummallinen, ei herännyt, ei reagoinut mihinkään ja ihan sininenkin hän oli. Pelästyin ja juoksin herättämään äitini, tule auttamaan, se on ihan outo, äiti herää, onkohan sillä jokin hätä!
Martti oli yrittänyt tappaa itsensä ja olisi onnistunutkin siinä, jos minä kurja en olisi mennyt ja pelastanut sitä. Voi mua onnetonta minkä tein.

Tässä vaiheessa isoveljeni oli jo aikaa sitten luovuttanut leikin ja muuttanut mummolaan. Minä olin siis yksin. Siis näiden kahden kanssa.
Elämäämme tahditti myös omituisten ihmisten vierailut. He tulivat meille aina, kun aikuiset eivät olleet kotona, tutkivat joka paikan, kirjahyllyn taustoista lähtien. Koskaan he eivät esitelleet itseänsä, soittivat vain ovikelloa ja marssivat sisään. Lastensuojeluviranomaiset. Tämän olen siis tajunnut näin jälkeen päin. Kysynpä vain, että miksi he eivät sitten minua suojelleet? Miksi he jättivät minut sinne?