Näin yöllä unessa näyn sellaisen,
että Jeesuksen kanssa rannalla astelen.
Luoja näytti hiekassa kuvina sen,
millainen elo oli ollut tään ihmisen.
Koko eloni kaari oli piirretty hiekkaan,
sen siitä lukea sain, ja silloin huomasin,
kuinka hiekassa astui kahdet jäljet rinnakkain.
Toiset jäljet olivat omani,
heti toisia tuntenut en,
mutta silloin ääni taivaasta kuiskas,
ne jäljet on Jeesuksen.

Koko eloni hiekassa nähdä sain,
yksi asia silti mua vaivasi vain,
yhdet jäljet näkyivät kohdissa niissä,
missä elämän myrskyt painoi ja missä
elämän raskaat aatokset mun sieluani kaivoi.
Katsoin ylös pilvihin ja kysyin Luojaltain,
miksi häipyivät välillä jälkeni mun ja hiekassa
näkyi vain jälkesi sun?

Minä lupasin kerran Luojallein, että kuljen Hänen
rinnalla ain, miksi kuitenkin rannan hiekassa
niin usein jäljet on yhdet vain?

Tähän Jeesukselta kuitenkin heti vastauksen sain:
"Rakas lapsonen, rakkaus sielussain soi,
sua koskaan yksin jättää en voi!
Yhdet jäljet hiekassa kertovat siitä,
että ihmisen voimat eivät aina riitä, ja siks kantaa
sua käsilläin sain, jolloin hiekkaan jäi yhdet jäljet vain."
- tuntematon

Sana pelko kuvastaa hyvin lapsuuttani. Ja se on ihan kamala, kaiken nielevä tunne, koko ajan läsnä. Pelkästään koulusta kotiin meneminen pelotti, koska ikinä ei tiennyt, mikä tilanne siellä oli; eletäänkö rauhallista yhteiselo, vai oliko vastassa odottamassa täydellinen kaaos.

Kun he alkoivat riitelemään, kaivauduin syvälle peittojen alle tai jos pelotti erityisen paljon, piilouduin vaatekomeroon. Onkohan ketään muuta, joka on nukkunut komerossa niin paljon kuin minä?
Jo lapsena olin kova lukemaan, ja minulla oli aina jemmassa taskulamppu, minkä valossa luin, jos en pystynyt nukkumaan. Minun oma pakokeinoni.

Joinakin öinä, kun pelko yltyi sellaisiin mittoihin, että en enää pärjännyt sen tunteen kanssa, minä pyysin apua. En tiennyt keneltä, eikä hätähuutoni vastaanottajalla ollut mitään nimeä, minä vain pyysin. Noina öinä minä tunsin, että minut kuultiin. Oli kuin ympärilleni olisi laskeutunut suojamuuri muulta maailmalta. Noina öinä, mikään paha ei voinut minua koskettaa.

Olen jälkeenpäin yrittänyt miettiä, mikä tai kuka aiheutti tuon ihanan turvassa olon tunteen, kuka minua suojeli. En ole vain löytänyt mitään järkevää vastausta.

Uskotteko te suojelusenkeleihin?

Minä uskon.