-Vikiiii!! Puhelimeen!

Yritän tehdä nopeasti keskeneräisen työni valmiiksi ja juoksen puhelimeen.

-Viki puhelimessa.
Linjoilta kuuluu epämääräinen nyyhkytys.
- Haloo, onko siellä ketään?
- No se Pirjo täällä, moi.
- Mikä sulla on? Et kai sinä itke?
- No kun..no kun..Martti hakkas mut.

Tajuntaani iskee siskoni sanat kuin leka, jäätävä raivo valtaa minut.

-MITÄ? Mitä se mulkku teki sulle?
-Ne tappeli ihan kauheesti eilen illalla ja sitten Martti alko lyömää muakin ja muhun sattu ihan kauheesti. Viki, tee jotain, auta mua.
-Missä sä olet nyt?
-Martti päästi mut Maken luo, kun sanoin sille että mä tahdon nähdä veljeni pitkästä aikaa.
-Annatko luurin Makelle, ole kulta pieni kiltti.

Isoveljeni tulee puhelimeen, yritän kysellä häneltä mitä on tapahtunut. Make on vaitonainen, ei oikein puhu mitään. Lopulta annan hänelle määräyksen että pakkaa Pirjon tavarat ja tuo Pirjon minulle työpaikalle. Pyydän vielä Pirjon takaisin puhelimeen ja kysyn, sopiiko hänelle että tehdään näin.

Menee tovi kun Pirjo tulee pienen nyssäkkänsä kanssa, olen jo sopinut pomoni kanssa että pidän loppupäivän vapaata. Vien Pirjon limsalle ja aloitan hellävaraisen kuulustelun tapahtuneesta.

Pirjo kertoo, että ne olivat taas vaihteeksi tapelleet ihan älyttömästi ja loppujen lopuksi Martti oli ottanut Pirjon silmätikukseen. Näin ei ollut koskaan ennen käynyt. Martti oli repinyt Pirjon selkä seinää vasten jossa hän oli halolla hakannut sitä ympäri kehoa. Kun tuokaan ei ollut vielä riittänyt, oli hän heitellyt häntä kivillä - eräässä kukkalaatikossa niitä oli ollut kasa koristeena. Kivien jättämiä mustelmia oli siellä ja täällä näkyvissä kasvoissa.

Kyselen edelleen Pirjolta, mitä hän haluaa? Pirjo sanoi, että kotiin hän ei mene enää eikä tahdo nähdä Marttia ikinä.

-Minä taistelen puolestasi, mutta oletko varma? Sinä tiedät, että tästä ei tule helppoa ja sun täytyy sanoa jos et tahdokaan.

Pirjo sanoi tahtovansa. Pakkasin tytön autoon ja ajoin terveyskeskukseen, kävelin tiskille ja pamautin: Minulla ei ole aikaa varattuna, mutta minulla on isänsä pahoinpitelemä 9-vuotias lapsi mukana, järjestyykös sieltä jotain meille? Odotimme 5 minuuttia ja lääkäri kutsui meidät sisään.

Sisällä lääkäri kyselee tarkkaan mitä on tapahtunut, Pirjo kaivautuu välillä kainalooni. Lääkäri pyytää Pirjoa riisumaan paidan ja pienen epäröinnin jälkeen hän tekeekin niin.

Sekä minä että lääkäri alamme itkemään. Pirjon koko keho on täynnä halon jättämiä mustelmia ja haavoja. Kivistä on tullut pienempiä ja mustempia jälkiä, on kuin tuolla lapsella ei olisi vaaleaa ihoa ollenkaan. Lääkäri kirjaa vammat ylös sekä tulostaa minulle oman kopion.

Vien Pirjon kotiin, teen hänelle hänen lempiruokaa, hemmottelen makealla ja pidän lähelläni. Sillä minä jos kuka tiedän, miten haavoja olis lääkinnyt, jos joku olisi joskus pitänyt hyvänä. Pyydän miesystävääni huolehtimaan hetken Pirjosta, hyppään autooni ja ajan äitini työpaikalle.

Äiti on varautunut, kysyn voimmeko jutella jossain. Hän vie minut tyhjään toimenpidehuoneeseen ja minä sanon hänelle, että teen tästä lastensuojeluasian. Lähteekö hän minun mukaan, pääsee samalla Martista eroon vai mitä? Hän alkaa solvaamaa minua, vastaan hänelle samalla mitalla takaisin. Lopulta tunteet kuumenevat niin paljon, että hän kutsuu vartijat paikalle, jotka saattavat minut ulos.

Seuraavana aamuna veljeni soittaa minulle ja sanoo,että Martti ja äiti ovat soittaneet heille ja uhkailleet. Ja että Makea on käsketty minun luovuttamaan. Sanon veljelleni, että minulla ei ole aikomustakaan niin tehdä, vaan nyt mennään loppuun saakka. Veljeni alkaa syyttämään minua, kysyy:
- Miks sun pitää olla aina niin hankala Viki?
Vastaan hänelle, että siksi. Ehkä jos minullakin olisi joku, joka minua olisi aikoinaan auttanut, olisi minullakin helpompi olla. Make haukkuu minut puhelissa riidankylväjäksi ja vaikka miksi paiskaten lopulta luurin korvaan.

Silmät vihasta leimuten minä ihmettelen kaikkien asennetta. No hyvä on, jos kukaan ei pidä pienen sielun puolia, niin teen sen sitten yksin. Mutta en vielä tänään, sillä on sunnuntai, enkä voi tehdä mitään ennenkuin aamulla kun virastot aukeavat.