Juu-u. Olimme mieheni kanssa käymässä lauantaina ulkona ja hän yhtäkkiä hyökkäsi kimppuuni. Huusi minulle "Saatanan huoraa" ja "moniko minun vittua on tänäänkin taas nussinut". Tuli vähän nyrkistä ja näköjään tuollaisesta ponihännästä on mukava repiä. Luojan kiitos paikalla oli ihmisiä, jotka repivät hänet kimpustani pois ja taltuttivat hänet maahan, että pääsin karkuun. Luoja, miten nöyryytetyksi minä tunnenkaan itseni...

Se oli sitten tässä, sillä minua ei lyödä ikinä enää. Minä olen mielestäni ihan osani saanut ja sitä paitsi eilinen välikohtaus laukaisi minussa jotain. Lapsuuden pelkotilat tulvahtivat jälleen mieleeni, muistin taas millaista on pelätä.

Luulin että minulla olisi ollut enemmän aikaa järjestellä asioita. Etsiä se oma rakas koti rauhassa. Luulin, että jotenkin olisimme voineet sovussa erota.

Mutta tämä taitaakin mennä todella likaiseksi ennenkuin kaikki on ohi.