Minä olen niin väsynyt. Viime päiviin kuuluu vaikka mitä, huh huh.

No niin, tänään tapahtuneena on, että pankin kanssa sovin asioita ja laina on puhuttu, takaajien allekirjoituksia vaille valmis. Tuon pienen pesämunan turvin aloitan uuden elämäni. Myös lehteen on laitettu ilmoitus että taloa haetaan.

Muuten tässä tapahtui lauantaina niin, että mieheni oli kyttäämässä minua työpaikallani. Sain hirveän paniikin mutta siitä selvittiin kyllä. Lupasin tavata hänet sunnuntaina ja niin me tapasimmekin yleisellä paikalla. Saimme ainakin väliaikaisesti jonkinlaisen tulpan auki ja juuri nyt näyttäisi että ehkä sitten voisimme erota jonkinlaisessa sovussa. Ainakin sain hänet käsittämään sen, että tämä on lopullista.

Maanantaina kävin hakemassa vaatteitani, joten ainakin on vaihtovaatteet nyt. Viikko jo elettiin elämä selkäreppuun survottuna. Oma puhelinlinja avattu, pankkitili avattu. Hyvä minä, ahkera tyttö.

Henkisesti ei olekaan ihan niin rapsakasti, sillä olen aivan takki tyhjä. Olen niin väsynyt, että harkitsen vakaasti jo sairasloman hakemista, mutta yritän jaksaa vielä hetken. Säästän sairasloman mahdollisuuden äärimmäiseen hätään.

Mutta kaikki kyllä helpottaa, kun vain saisin sen oman kodin minne mennä. Siitä eteenpäin minä kyllä varmasti jaksan.