Tänään on ollut erityisen paha mieli, ja kun on paha mieli, niin se näköjään aiheuttaa myöskin muistojen saralla pahaa verta. 
Mieleeni tulvahti eräs muisto, joka on, suokaa anteeksi, hyvinkin sekava, mutta sellainen, että se on saatava ulos heti.

Siinä muistossa tapahtuu jälleen jotain kamalaa. He tappelevat, huutoa, eläimellistä huutoa.

Luulen että Martti päätti rangaista meitä kaikkia, hän raahaa meidät -siis minut ja äitini- kylpyhuoneeseen.  En todellakaan muista kaikkea mitä silloin tapahtui, mutta muistan sen, että kyyhötämme äidin kanssa saunan lauteilla.

Ja sitten tulee vettä. Jääkylmää, inhottavaa. Minua paleltaa, vaatteeni liimautuvat inhottavasti ihooni kiinni tehden kylmästä vedestä vielä kylmempää.

Juuri kun luulen, että en kestä enempää, vesi vaihtuu lämpimään. Ensin ihana lämmin vesi lämmittää jäisen ihoni, kunnes lämpö saa täyden tehon itseensä. Vesi on tulikuumaa. Polttavan kuumaa.

Tätä leikkiä sitten jatkuu pitkä tovi. Aina kun kuuma alkaa polttamaan sietämättömästi, tulee kylmä vesi. Ja toisinpäin.

Edelleenkään ei ole mitään muistikuvaa siitä, että miten tuo ilta tuosta jatkui, tai miten se päättyi. Ehkä hyvä niin.

Sen vain muistan, että kylmä vesi tuntui inhottavammalle kuin kuuma.

Ja minua olisi itkettänyt kovasti.